Vaimo, jonka minulle annoit. Veikko Ennalan kirja. Karmea tarina siitä, kuinka nainen hommaa vääryydellä miehensä mielisairaalaan.
Näin tapahtunee oikeastikin. Pieksämäellä lääkäri Kauppinen vietiin väkisin lukkojen taakse, koska puhui julkisesti totta.
Tapasin runoilijan baarissa. Joi viiniä. Oli juuri päässyt sairaalasta fyllaslaagin, sydänkivun takia pois.
Oli naimissa. Nainen oli ollut seksuaalisesti holtiton aiemmin. Rakastivat aidosti. Aluksi. Joivat yhdessä. Nainen pitkästyi. Sai ja lähetti chatteja. Häipyi toisen miehen matkaan.
Poissa yli kaksi vuotta. Ei muuta yhteyttä kuin rahanpyyntökirje. Kumpikaan ei hakenut avioeroa. Runoilija laittoi terveydenhuoltoon siskonsa lähiomaiseksi. Nainen ui valeilla takaisin muka läheiseksi. Mies otti kopion väärennöksestä, johon nainen oli ilmoittanut osoitteeksi keksityn osoitteen. Sisko oli taas omainen.
Runoilija kirjoitti rakkausrunoja vaimolleen. Hän oli idealisti. Vakaumus lähinnä teosofinen. Hän avusti parapsykologisin artikkelin muutamaa lehteä. Kirjoitti taitavia analyyseja kirjoista, yhteiskunnan tilasta.
Joi liikaa, suri liikaa. Sydän meinasi pettää. Miehen talossa oli naisen tuttava, joka ilmoitti heti ystävälleen, kun mies vietiin lihakärryillä sairaalaan.
Mies oli perinyt osakerahat. Nainen tiesi senkin. Hän soitteli sairaalaan. Tekeytyi taas huolehtivaksi lähiomaiseksi. Selitti miehen vakaumuksen mielisairaudeksi. Halusi siipan lukkojen taakse. Rahat itselleen. Paljon pahaa nainen sai aikaan jutuillaan, mutta lääkärit ja hoitajat totesivat, että runoilijan psyyke oli kunnossa.
Uskonnon- ja sananvapaus... Kristityt, hindut, buddhalaiset.. Hullujako.. Entä tuhannet ja taas tuhannet baarikärpäset, joiden puheet ovat kuin rumaa satua. Sitäpaitsi nainen oli itse nähnyt ja kuullut psykoosissa harhoja. Sekakäyttäjä. Niin, niin.. Pahakello kauas kuuluu.. Ruumiiden ruma maailma.. Realismia? Sekin on silti vain teoria. Hyvään pyrkivä, epätäydellinen ihminenkö onkin se syntisäkki, sairas!
Poistuin baarista. Ensimmäinen vaimoni ja toinen.. Ihania, kultaisia kumppaneita! Minulla oli ollut onnea. Ikävä kyllä sitä ei ole kaikilla.
